Ilman ollessa edelleen kirkas ja jalkojemme ollessa voimissa päätimme jatkaa matkaa kohti Pihtsusjärveä pitkin Kalottireittiä (8km). Erämaa alkoi tuntua ruuhkaiselta, kun väkeä alkoi tulla Pihtsusjärven tuvalta vastaa. Saimme niskaamme raikkaan saderyöppyn ennen tuvalle saapumista, Antti ei ehtinyt perille loppukiristä huolimatta. Kuulimme että tänne pääsee myös vesitasolla 280 €:lla.
Lounaan nautittua ja sateen lakattua jatkoimme matkaa kohti Meekonjärveä. Antin lainaama GPS oli onneksi tarpeeton suunnistuksen ollessa helppoa, mutta toi mukavaa mielenkiintoa reisuun, koska se kertoi kivasti paljonko matkaa oli takana ja edessä. Pihtsusköngäällä pidimme pienen tauon. 50-kymppiset Durasell-tädit karistimme kannoiltamme loppujen lopuksi. Sade alkoi taa siivittää viimeisimpiä viittä kilometrejä.
Väsymys alkoi painaa ja kartanluku herpaantui muutaman kerran. Taapersimme peräkanaa ulos hyvin merkityltä Kalottireitiltä, mutta pahempi moka sattui aivan Meeko-tuvalla, jossa kahlasimme aivan sillan vierestä, kuten "Durasellit" olivat meitä opastaneet ;) Nyt naurattaa, mutta sillon ei hirveesti!
